Aivokasvaimeen sairastuneen tarina

Sairastuminen opetti arvostamaan tavallista arkea

Kevät 2022 alkoi uusin suunnitelmin ja suurin odotuksin. Ismo oli irtisanoutunut pitkäaikaisen työnantajansa palveluksesta ja perustanut yrityksen aikeenaan muotoilla työelämästä omannäköistään. Huhtikuun alkaessa Ismo oli siis tuore innostunut yrittäjä uudenlaisen arjen edessä.

Oudot oireet yllättivät

Se oli aivan tavallinen huhtikuinen lauantai-ilta. Ismo torkahti tapansa mukaan nojatuolissa kesken TV:n katselun ja kun hän säpsähti hereille, näki hän kaiken parin minuutin ajan kahtena. Tunne oli outo, mutta oire katosi nopeasti, eikä huoli tässä vaiheessa vielä herännyt. Vajaan viikon kuluttua Ismo lähti pääkaupunkiseudulle ystävänsä luo, ja siellä näköhäiriö toistui kestäen pidempään kuin ensimmäisellä kerralla. Ismo oli reissussa omalla autollaan, mutta onneksi ajaessa näkö toimi normaalisti. Kun oire toistui uudestaan myös seuraavana aamuna, patistin Ismon sairaalan päivystykseen. Oli kulunut viikko ensimmäisestä näköhäiriöstä.

Päivystyksessä Ismon silmistä ei löytynyt mitään syytä oireille, ja hän sai lähetteen silmätautien poliklinikalle. Vaikka lähete oli kiireellinen, poliklinikan vastaanottoaika oli lopulta vasta kahden viikon päästä. Silmäpolille pääsyä odotellessa kaksoisnäkymä toistui aluksi lyhyesti aamuisin ja satunnaisesti iltaisin, mutta meni nopeasti ohi.

Parin viikon kuluessa ensimmäisestä näköhäiriöstä näkökentän jakautuminen alkoi kestää pidempään ja viimein kaksoisnäkymä muuttui jatkuvaksi, eikä Ismo enää nähnyt normaalisti ollenkaan. Kun silmälääkärin vastaanottoaika viimein koitti, ei lääkäri löytänyt silmistä mitään syytä kaksoiskuville. Silmälääkäri teki jälleen kiireellisen lähetteen, tällä kertaa magneettikuvaukseen. Kiireellinen kuvausaika annettiin viikon päähän.

Kävely muuttui töksähteleväksi

Ennen magneettikuvaukseen pääsyä näköhäiriön lisäksi Ismon oikea jalka alkoi oireilla. Vartalon oikea puoli tuntui kömpelöltä, eikä jalka noussut enää kunnolla. Myös kädessä tuntui pistelyä aika ajoin. Kävellessään tutulla, hieman epätasaisella metsätiellä, Ismo huomasi, että oikea jalka töksähti maahan melkein jokaisella askeleella. Silloin hän alkoi pohtia, ettei oireissa ehkä ollutkaan kysymys vain silmien ja näkökyvyn ongelmista.

Joitakin päiviä ennen magneettikuvausaikaa oireet pahenivat niin paljon, että Ismo soitti uudestaan sairaalan päivystykseen. Päivystysneuvonnan numerossa kyseltiin tutut kysymykset: ”Särkeekö päätä, onko huonovointisuutta?” Ismolla ei ollut, mutta hän sai kuitenkin ajan päivystyksen lääkärille. Vein Ismon päivystyksen ovelle ja kehotin tarvittaessa liioittelemaan oireita. Huoli oli kova ja halusimme, että magneettikuvausta aikaistettaisiin. Tunnit kuluivat, eikä päivystyksessä tuntunut tapahtuvan paljoakaan. Ismo odotti lopulta kello 02.30 saakka pääsemättä lääkärin luo ja päätti lähteä kotiin.

Osastohoitoon

Seuraavana aamuna Ismo soitti uudestaan päivystykseen, kertoi edellisen yön käynnistä ja vaati uutta aikaa. Hänelle annettiin aika ja kun hän meni paikalle, tällä kertaa hänet ohjattiin suoraan päivystyksen vuodepaikalle. Kävely oli epävarmaa ja viimein oireet tunnuttiin otettavan vakavasti. Päivystyksestä Ismo siirrettiin neurologiselle vuodeosastolle ja magneettikuvaus aikaistettiin perjantaille, kun alun perin annettu kuvausaika olisi ollut seuraavana maanantaina. Ensimmäisestä oireesta oli kulunut alle neljä viikkoa.

Kuvausta seuraavana aamuna kaksi lääkäriä tuli Ismon huoneeseen pyörillä kulkevan laitteen kanssa. Toinen lääkäreistä sanoi, että uutiset ovat huonoja. ”Kysyin, mitä se tarkoittaa”, Ismo kertoi myöhemmin.

Lääkäri totesi, että aivoissa on kasvain, jonka laatua ei voi todeta magneettikuvasta. Kasvainta ei lääkäreiden mukaan voisi leikata sen sijainnin vuoksi. Kasvain näytti isolta laitteen ruudulla. Jälkikäteen Ismo ei muistanut kaikkea mitä lääkärit sanoivat. Lääkäreiden poistuttua hän soitti kotiin ja kertoi diagnoosista.

”Lääkäreiden käynnin jälkeen olin varmaan jotenkin shokissa. En pelästynyt syöpädiagnoosia, enkä varmaan oikein tajunnut tilanteen vakavuutta” Ismo kertoi.

Koepala paljasti kasvaimen lymfoomaksi

Seuraavaksi kasvaimesta otettiin koepala Töölön sairaalassa. Uudessa magneettikuvauksessa näkyi, että kasvain oli jälleen suurentunut. Töölössä ollessa Ismon tasapaino huononi niin paljon, ettei hän enää saanut yksin nousta sängystä ylös. Lopulta syöminenkään ei enää oikein onnistunut oikean käden huonon koordinaation vuoksi. Ensimmäisestä oireesta oli kulunut vain reilu kuukausi.

Ismo siirrettiin takaisin Lappeenrannan keskussairaalaan ja huonon tasapainonsa vuoksi hän kaatui useita kertoja sairaalassa. ”Ehkä en täysin tajunnut omaa kuntoani, kun yritin toimia niin kuin aina ennenkin”, Ismo totesi. Ismo kaatui aina oikealle puolelle, mutta onneksi hän ei loukannut itseään kaatumisissa.

”Tieto sairastumisestani järkytti kaikkia, jotka siitä kuulivat. Kerroin sairaudesta itse osalle tutuista, ja monet sanoivat myöhemmin, etteivät uskaltaneet soittaa ja kysyä kuulumisia, koska eivät tienneet, missä kunnossa olin”, Ismo muistelee.

Kasvain tunnistettiin koepalan perusteella lymfoomaksi, joka on onneksi hoidettavissa. Toukokuun lopussa syöpälääkäri totesi, että hoidot tehdään Helsingin Yliopistollisessa sairaalassa, koska lymfooma oli todella nopeasti kasvavaa lajia. Hoitojen alkamisen ajankohta varmistui saman tien, ja seuraavana aamuna matkustimme Ismon kanssa Helsinkiin ensimmäistä sytostaattihoitoa varten. Oireiden alkamisesta oli kulunut viisi ja puoli viikkoa.

Aktiivisuus piti mielialan positiivisena

”Halusin pysyä liikkeellä, vaikka tasapainoni oli vielä hutera. Olin positiivisella mielellä, vaikka apuvälineiden tarvitseminen tuntui ikävältä, koska en ole koskaan aikaisemmin sellaisia tarvinnut”, Ismo kertoo. Ensimmäisen sytostaattihoidon jälkeen hän käveli päivittäin ulkona pieniä lenkkejä rollaattorin avulla, mutta jo muutaman päivän kuluttua tasapaino oli palautunut niin hyväksi, että rollaattori sai jäädä kotiin. Myös näkö alkoi palautua normaaliksi. Ismon voinnin nopea kohentuminen oli todella iso helpotus meille kaikille.

Sytostaattihoidot jatkuivat kesän kuluessa. Ismo kävi Helsingissä hoidoissa noin kolmen viikon välein. Heinäkuussa otetusta magneettikuvasta näkyi, että kasvain oli pienentynyt merkittävästi. Vaikka kolmas sytostaattihoito keskeytyi komplikaatioiden vuoksi, elo-syyskuulle suunniteltu kantasolujen keräys ja intensiivinen sytostaattihoito voitiin kuitenkin toteuttaa suunnitelman mukaan.

Hoidot väsyttivät Ismoa, mutta hän halusi pysyä aktiivisena ja puuhasteli aina sen verran, kun kunto antoi myöden. Yrityksen asioita hoidettiin eteenpäin sairauden alkuvaiheessa vaimon ja tutun yrittäjän avustuksella. Ismo jopa osallistui yrittäjäkoulutukseen sairaalasta käsin. Hoitokertojen välissä omalla mökillä askarointi vei ajatukset pois sairaudesta ja piti mielen positiivisena.

Hoitojen jälkeen

Syöpähoidot loppuivat lokakuun 2022 alkupuolella, minkä jälkeen Ismon seuranta on hoidettu Lappeenrannan keskussairaalan syöpäpoliklinikalla. Vaikka hoitoon pääseminen vaati useita käyntejä päivystyksessä, syövän hoito oli todella hyvää ja tehokasta heti alusta alkaen.

Sairastumisen henkinen taakka oli raskaimmillaan vasta syöpähoitojen jälkeen. Aktiivisena ihmisenä Ismon oli vaikea sopeutua elimistön heikkouteen ja päivittäiseen väsymykseen, ja yllätyksenä tuli lopulta myös se, kuinka oma ajattelu muuttui sairastumisen myötä. Tärkeysjärjestys asettui uuteen asentoon, eikä kiire ole enää vallitseva olotila.

Toipuminen vie aikaa

Elimistön palautuminen kantasoluhoidon jälkeen on ollut hidasta, mutta nyt, kun hoitojen päättymisestä on kulunut puolitoista vuotta, Ismon kunto on lähes entisellään. Vaikka elämä ei koskaan palaa täysin samanlaiseksi kuin ennen sairautta, ja jokaisen seurantakerran lähestyessä huoli syövän uusiutumisesta käy mielessä, arjen pyörteissä sairaus ei kuitenkaan ole jatkuvasti läsnä. Ismo kuntoilee säännöllisesti ja työskentelee kokoaikaisesti yrittäjänä.

Elämä jatkuu siis sopivan arkisena tulevaa mökkeilykesää odotellessa, eikä tulevaisuus juuri nyt huolestuta.