Kyse on kahden ihmisen kohtaamisesta

Olen Jani Keränen, saattotukihenkilö. Kerron sinulle, miksi ja miten.

Miksi hakeuduin Saimaan Syöpäyhdistyksen saattotukihenkilöiden koulutukseen?

Halusin mukaan vapaaehtoistyöhön ja tukihenkilötoimintaan koska omien kokemusteni pohjalta minulle heräsi voimakas halu auttaa. Vaimoni sairastui syöpään ja jäin leskeksi vuonna 2013. Noiden kokemusten jälkeen huomasin konkreettisesti kuinka tärkeää on saada tukea ja apua vaikeassa tilanteessa. Itse koen, että kykenin myöhemmin kääntämään vaikeat kokemukseni voimavaraksi. Motivaationi on siis auttaa muita mahdollisuuksien mukaan koska tiedän kuinka tärkeätä se voi olla. Vapaaehtoistyö on myös palkitsevaa. Koen, että se tuo elämään sisältöä ja merkitystä. Laajemmin ajateltuna vapaaehtoistyö ja pyyteettömyys ovat minulle arvoja, joita haluan vaalia ja edistää koska ne edistävät hyvinvointia myös yleisellä tasolla. Tässä suhteessa haluan olla esimerkki myös lapsilleni.

Mitä tukihenkilö konkreettisesti tekee?

Se voi olla monenlaista asiakasta tukevaa toimintaa. Olen tehnyt pieniä arkiaskareita, keskustellut omista kokemuksista, kirjoittanut tuettavan muistelmia, olen käynyt kävelyllä, konserteissa ja teatterissa sekä olen ollut myös saunakaverina. Muutamaan otteeseen olen ollut myös vuoteen vierellä kuuntelemassa ja läsnä. Mutta tuettavan kuuntelu, oma rauhallinen läsnäolo ja tilanteen aistiminen on se konkreettisin asia joka sitten määrittää mitä milloinkin tuettavan kanssa tehdään tai ollaan tekemättä. Ja oma sopeutumiskyky ja mukavuusalue asettavat sitten rajat.

Mitä tukihenkilönä oleminen edellyttää?

Mielestäni se edellyttää ennen kaikkea omaa vilpitöntä halua auttaa sekä jonkinlaisen tasapainon omassa elämässä. Jokainen osaa auttaa, kuunnella ja olla läsnä omalla tavallaan. Erityisiä taitoja ei tarvita, mutta koulutus ja kurssit ovat toki avuksi.  Oma asenne on siis ratkaisevaa. Toki myös omat valmiudet ja jaksaminen tulee tunnistaa. Itsekin olen valmis kieltäytymään tukipyynnöistä jos koen että hetki tai elämäntilanne ei ole siihen sopiva. Voisi sanoa että silloin kun kykenee huolehtimaan myötätuntoisesti itsestään, on edellytyksiä huolehtia samaan tapaan myös muista. Eli ei siihen sen ihmeempiä tarvita.

Eniten minua tukisuhteessa koskettaa…

Sairaus, oireet tai kipu voivat satuttaa ihmistä ja tehdä olon tukalaksi. Itse koen, että suurinta inhimillistä kärsimystä aiheuttaa kuitenkin se jos ihminen on yksinäinen, hän ei tule kohdatuksi, kuulluksi tai nähdyksi. Yleisesti ottaen tämän kaltainen kokemus koskettaa minua eniten. Samaan aikaan tämä on mielestäni tukihenkilötoiminnan tärkein asia. Kyse ei ole sairaanhoidosta, kyse on kahden ihmisen kohtaamisesta.